Anna Sofia Ahlstedt vs. Mirva Tolppanen
Tapasin Anna Sofian ensimmäistä kertaa lokakuussa 2018 (Järjen ja Tunteen Tyttäret Porin Teatterissa). Hän oli sinisilmäinen nuori nainen, joka tarrautui rakentamiinsa pilvilinnoihin ja otti haparoivia ensiaskelia aikuisuuden maailmassa. Tulimme toimeen heti ensitapaamisesta ja meillä oli paljon yhteistä. Toin roolin alusta alkaen lähelle itseäni, sillä se on minulle luontaisin tapa rakentaa draamaroolia. Työskentelen aina sisältä ulospäin. Kun joulukuussa 2019 ensimmäisen näytelmän esityskauden päättyessä hyvästelin Annan, tiesin jo, että tapaisimme pian uudestaan. Syyskuussa 2020 matkamme jatkui jälleen. Anna on varttunut, viisastunut, kyynistynytkin elämän kolhuissa, ja ennen kaikkea, hän on nyt jo osa minua. Minulla on näyttelijänä harvinainen mahdollisuus näytellä toinen trilogian päärooleista. Se on teatterimaailmassa ainutlaatuinen tilaisuus syventää roolihenkilön sisäistä maailmaa ja rakentaa, jos nyt ei elämänmittainen, niin ainakin vuosia kestävä kaari. Näyttelijä on oma...
